keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Vaikeuksia

Vaikka olenkin viettänyt täällä Unkarissa aivan mieletöntä aikaa, on tielle sattunut myös monia, monia ongelmia. Etenkin vaihtomme alun koimme erittäin vaikeana. Alun perin minun ja kämppikseni Emmin oli määrä saapua tänne Budapestiin vasta maaliskuun alussa ja olla siten toukokuun loppuun asti, mutta koska tänne saapui koulustamme myös muutama muu suomalainen opiskelija toisen ohjelman kautta, meiltä kysyttiin, mikäli meidän olisikin mahdollista saapua jo helmikuussa ja lähteä siten jo huhtikuun lopussa Suomeen. Tämä kuulosti oikein hyvältä vaihtoehdolta kesätöitä, opinnäytetyötä yms. ajatellen, joten suostuimme tähän ilomielin. Tieto ei kuitenkaan ollut saavuttanut kaikkia, minkä vuoksi opettajamme Vera sekä kv-koordinaattorimme Gábor olivat meidän saapumisestamme hieman ihmeissään. Seuraava ongelma olivat ne kuuluisat medical papersit, joita emme olleet ottaneet Suomesta mukaamme, sillä koulun puolesta meidän annettiin ymmärtää, ettemme niitä tarvitsisi. Täällä meistä otettiin kuitenkin yhtä jos toista näytettä (verinäytteet, EKG, Thorax-röntgen, verenpaine, virtsa- ja ulostenäyte, MRSA-näyte jne.). "Hämmästyksekseni" sain todeta olevani täysin terve. Mitä nyt lääkäri hinkkasi omaa jalkoväliään ja sanoi: "Maybe too little iron.." tarkoittaen luultavasti liian alhaista hemoglobiiniani.

Luulimme ohjelmamme olevan täysin selvä, kunnes saimme lopullisen version kv-koordinaattoriltamme. Tässä versiossa ohjelmamme oli tarkoitus loppua vasta toukokuun puolessa välissä. Olimme ystävällisesti yhteydessä Gáboriin ja vastaukseksi saimme melko töykeän viestin:

"However, I have to tell you that cancelling your last 3 weeks' programme
causes a bit of a headache for (both the host institution and) Vera. As you may know it's not very easy to organize hospital/clinical placements not just in Hungary but
anywhere in the world. So it causes a little inconvenience in our relationship but the what is much more unpleasant are the administrative
issues related to the reorganization."

Kaikista hauskinta on se, että opettajamme ovat nähneet vaivaa etsiään meille harjoittelupaikkoja ja siltikin olemme kulkeneet viimeiset viisi viikkoa sairaanhoitajaopiskelijoina fysioterapeuttien perässä. Enää emme voi muuta kuin nauraa koko jutulle!

Lisäksi kieliongelmia täällä on ollut enemmän kuin riittävästi ja täytyy sanoa, että hieman ihmetyttää, miten tänne voidaan edes lähettää opiskelijoita. Aluksi koulumme lupasi meille kielikurssin, mutta kun kurssin hinta paljastui, perääntyi koulu välittömästi. "Hyvin te siellä englannilla pärjäätte" kuului muutamankin opettajan suusta. Noh, tiedä häntä, mutta mikäli englannilla ei ole pärjätty, niin melko pitkälle sitä pääsee myös ilmeillä ja eleillä. Unkarin kieltä ei ole juurikaan tarttunut korvien väliin, muutamia sanoja lukuun ottamatta (kiitos, kyllä/ei, tiedän/en tiedä ja muutamia viikonpäiviä, numeroita jne..) Selkeimmin mieleeni on kuitenkin jäänyt sana "Persze" (=tietysti), jota nämä unkarilaiset hokevat jatkuvasti.

Paitsi, että olemme päässeet taistelemaan kouluun ja harjoitteluun liittyvistä asioista, olemme myös turhautuneet muutaman kerran asuntoomme liittyvissä jutuissa. Lamppuja olemme joutuneet vaihtamaan muutamia kertoja ja vaikka se kuulostaa sellaiselta toimenpiteeltä, jonka nainenkin voi hoitaa, ei se ole ollut liian helppoa, sillä huoneet ovat todella korkeat. Lisäksi olemme päässeet vaivaamaan putkimiestä sekä lukkoseppää. Vuokranmaksu ei ole hoitunut aivan niin helposti kuin olisimme toivoneet ja tämänkin kuun vuokra on vielä maksamatta, sillä emme ole sopineet mitään erityistä vuokranmaksupäivää vuokraisäntämme kanssa.



Huomenna saamme Emmin kanssa viimeisen vieraamme tänne Budapestiin, koulukaverimme Annen. Perjantaina tarkoituksenamme olisi järkätä kämppisteni kanssa Farewell-partyt toisille vaihtareille sekä muille ihmisille, joihin olemme täällä vaihtomme aikana tutustuneet. Lauantaina yritämme puolestaan kaivaa jostain päin Budapestia sporttipubin, jonne voisimme mennä kannustamaan Suomen jääkiekon mm-joukkuetta :D! Maanantaille suunnitelmissa olisi puolestaan vielä päiväreissu Balaton-järvelle, joka on kuulema upea paikka!

2 kommenttia:

  1. No mitä se "perse" sitten siellä tarkoittaa? Tuskinpa samaa kuin meillä..? :)
    Kaisa

    VastaaPoista
  2. Se "perse" tarkoittaa tietysti, tietty ;D! Oltiin vähän pudota kärryiltä, kun nää paikalliset vaan hokee puheessaan "persze,perze" ja just monta kertaa peräkkäin! Ääntäminen on vähän kuin joku ulkomaalainen, jolla on aksentti, yrittäs ääntää Suomessa sanaa "perse" :D!

    VastaaPoista