Vapaa-aika

Harjoittelupäivien jälkeen täällä jää aikaa käytettäväksi paljon enemmän kuin Suomessa. Osaksi syynä on varmaankin se, että harjoittelupäivämme ovat usein hieman lyhyempiä ja toisaalta täällä ei tarvitse tehdä palkkatöitä harjoittelun ohella. Viikolla tulee harvemmin tavattua muita vaihtareita, sillä kaikilla on oma aikataulunsa, joten usein vietänkin iltoja kämppisteni kanssa. Olemme järkänneet muutamia leffailtoja yhdessä ja käyneet teellä. Ehdottomaksi lempparipaikaksemme on muodostunut hieman erikoinen, mutta silti niin tunnelmallinen Szimpla.


(http://www.szimpla.hu/)

Kevät on jo saapunut tänne Budapestiin ja eilenkin sää oli mitä parhain. Aurinko paistoi lähes koko päivän. Tällaiset päivät ovat mielestäni mitä parhaimpia lähteä lenkkeilemään ympäri Margitszigetiä, joka on siis 2,5km pitkä saari keskellä Tonavaa. Sateisia päiviä varten olen hankkinut kuntosalikortin, mutta täytyy tunnustaa, etten ole käynyt siellä yhtä usein kuin ehkä aluksi suunnittelin käyväni.

Shoppailumahdollisuudet ovat melko hyvät täällä Budapestissa ja ostoskeskuksia on useita. Valitettavasti hinnat eivät kuitenkaan ole Suomen hintoja kovinkaan paljon edullisemmat. Kaikennäköistä täältä on kuitenkin löytynyt. Tässä kuva muutamista kengistä, jotka olen tähän mennessä hankkinut (lisäksi jouduin tietenkin hankkimaan myös juoksulenkkarit sekä kengät kuntosalille).



Tutustuin erääseen saksalaiseen lääkisopiskelijaan, Andyyn ollessani lastensairaalassa harjoittelussa. Hän teki osastolla omaa harjoitteluaan. Andyn ystävä Daniel tuli puolestaan viime viikolla tänne Budapestiin käymään ja tänään he matkustivat yhdessä takaisin Saksaan. Sunnuntaina minä ja eräs suomalainen ensihoitajaopiskelija Niina liityimme heidän seuraansa, kun he olivat menossa vierailemaan museossa nimeltä "House of Terror". Museossa oli hyvin esitelty Unkarin osuutta niin Natsi-Saksan kuin Neuvostoliitonkin aikaan. Toisaalta museo oli hyvin koskettava. Museon pohjakerroksessa, kellarissa, pystyi puolestaan tutustumaan vankityrmiin sekä kuulusteluhuoneisiin, joissa Unkarin kommunistinen salainen poliisi,ÁVH, suoritti kuulusteluja, kidutuksia sekä teloituksia. Museo oli hyvin koskettava ja voinkin sitä suositella, joskaan en ehkä kaikkein herkimmille.

Maanantaina kävimme saman porukan kanssa katsomassa auringonlaskua Buda Hillilta. Tämä on mielestäni ehkä yksi parhaimmista paikoista. Auringon laskettua ylhäältä voi nähdä kaupungin toisen puolen, Pestin, valaistuna. Tässä kuva Linnavuorelta (jonka olen tosin napannut jo viime kesän matkallani).



Eilen meidän oli tarkoitus mennä yhdessä vielä paikalliseen Heurekaan, mutta valitettavasti museo oli juuri menossa kiinni, kun pääsimme paikalle. Poikien viimeisen illan kunniaksi päätimme mennä museon sijaan yhdelle. Muun porukan houkuttelemana jouduin kokeilemaan oluen juontia ja voin olla tyytyväinen lopputulokseen: Sain juotua elämäni ensimmäisen kaljan kokonaan itse (0,5l):D! Koska suomalaiset (eivätkä selvästikään myöskään saksalaiset) tunne käsitettä "mennä yhdelle", päädyimme vielä Budapestin halvimpaan kapakkaan juomaan Pálinkaa, joka on perinteinen unkarilainen brandy. Muutaman Pálinkan olisi ehkä voinut jättää juomatta, sillä aamulla oli aikainen herätys. Toisaalta ilta oli poikien viimeinen Budapestissa. Näin huipputyyppejä en ole tavannut vähään aikaan. Täytyy tunnustaa, että heitä tulee täällä ikävä <3