Harjoittelu National Health Care Centerissa

Sairaala, jossa olen ollut viimeiset neljä viikkoa harjoittelussa, on ollut aivan mieletön. Rakennus on vain kaksi vuotta vanha ja sen kyllä huomaa. Leikkaussalit ja teho-osastot, joissa olen päässyt vierailemaan, ovat olleet suoraan sanottuna upeat ja modernit. Lisäksi käytössä on huippuvälineet sekä osaava henkilökunta. Kuulinkin, että sairaala on yksi Unkarin parhaimmista ja sinne lähetetään potilailta muualtakin Unkarista, eikä ainoastaan Budapestista ja sen lähiseuduilta. Moderneista välineistä ovat esimerkkinä nämä robotit, jotka kuljettavat osastoille muun muassa pyykkiä, aterioita ja lääkkeitä. Tällaisia en ole nähnyt edes missään sairaalassa Suomessa!




Kovin paljon emme ole täälläkään sairaalassa päässeet Emmin kanssa tekemään, sillä koska emme ymmärrä kieltä, emme voi juurikaan olla potilaiden kanssa kontaktissa. Olemme kuitenkin päässeet seuraamaan vaikka mitä (luomen poistoja, rintaleikkauksia, plastiikkakirurgisia ja ortopedisia leikkauksia, urologisia toimenpiteitä, tähystyksiä jne.). Kanylointia olemme päässeet harjoittamaan useita kertoja, minkä olemme kokeneen hyvänä juttuna, sillä ainakin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, HUS, on kieltänyt kanyloinnin kokonaan sairaanhoitajaopiskelijoiden osalta. Olen myös päässyt kokeilemaan Larynx-maskin asettamista potilaalle sekä sen poistamista. Työtehtävät hoitajien ja lääkäreiden kesken eivät ole niin selkeästi jaoteltu kuin Suomessa, vaan täällä kirurgi saattaa aivan hyvin ajella potilaalta ihokarvat leikkurissa tai pestä leikkausalueen. Anestesialääkäri saattaa puolestaan jäädä leikkaussaliin täyttämään ane-kaavakkeita, vaikka häntä ei enää itse operaation aikana tarvittaisikaan. Englantia puhuvat pääasiassa lääkärit, mutta myös muutamat hoitajat. Pääasiassa sairaalassa työskentelevä henkilökunta on ollut meille todella ystävällistä ja he ovat pitäneet meistä hyvää huolta.

Vaikka tilat ovat upeat ja henkilökunta ammattitaitoista, on sairaalassa kehitettävääkin. Potilaan yksityisyyttä ei kunnoiteta sairaalassa lainkaan yhtä tarkasti kuin Suomessa. Potilaspaperit ovat usein muidenkin kuin henkilökunnan ja potilaiden silmien nähtävissä ja potilaiden asioista saatetaan puhua melko avoimesti, muulloinkin kuin potilaan läsnäollessa esimerkiksi omaisille ja jopa täysin vieraiden ihmisten kuullen.

Asiasta kymmenenteen.. Olen jutellut kesätöistä monien ystävieni kanssa, jotka opiskelevat kaupallisella alalla ja käsittääkseni tilanne on melko huono taloudellisen taantuman vuoksi. Tällä kertaa täytyy kuitenkin sanoa, että olen tyytyväinen uravalintaani, sillä olen saanut sovittua itselleni jo kolme työhaastattelua palattuani Suomeen. Meilahdesta oltiin valmiita palkkaamaan minut suoraan puhelimitse. Ainakaan en siis usko jääväni ilman töitä ensi kesänä...