Laskiainen

Päätimme leipoa laskiaispullia laskiaistiistain kunniaksi ja kutsua muutamia vaihtarikavereitamme illalla kylään. Kutsu lähti hieman lyhyellä varoitusajalla, joten valitettavasti kovin moni ei päässyt paikalle. Noh, jäipähän meille enemmän pullia syötäväksi!



Tarkoituksena oli pyytää porukkaa kahville, mutta ilmeisesti kutsun sanoma jäi hieman epäselväksi, sillä lähes jokainen vieraamme toi mukanaan pullon puna- tai valkoviiniä. Pullien ja kahvin lisäksi tarjolla oli myös viiniä, joka teki kauppansa melko hyvin.. Ja eihän hyvää iltaa voinut tietenkään heittää hukkaan, joten päätimme lähteä vielä ERASMUS-opiskelijoiden suosimaan Morrison's- baariin yhdelle.






Suomessa laskiaiseen on tyypillisesti liitetty talvikeli, ja siten myös erilaiset talviurheilulajit, kuten pulkkamäki, luistelu, hiihto jne. Täällä Budapestissa lunta ei kuitenkaan ole aivan samalla tavalla kuin siellä pohjoisessa, minkä vuoksi jouduimme jättämään pulkkamäen tänä vuonna väliin. Matkalla Morrison's:iin törmäsimme kuitenkin lumiukkoon, joten ilmeisesti joku oli sentään juhlinut laskiaistamme perinteisellä tavalla. Vaikka onhan tuo kieltämättä melko surkea viritelmä meidän puhtaan valkoisesta lumiukostamme..

"Oon mä juonu viinii Wienissä..."

Tarkoituksenani oli reissata mahdollisimman paljon vaihtoni aikana, sillä täältä Budapestista on todella hyvät kulkuyhteydet kaikkialle! Tuntuu kuitenkin siltä, etten aivan joka paikkaan kerkeä matkustaa, minne haluaisin, sillä kohta vaihtoajastani on jo kulunut 1/3. Onneksi kerkesin kuitenkin tehdä edes yhden reissun Wieniin! Matkaseurana minulla oli Emmi, Anniina sekä puolalainen tyttö Dominika. Lähdimme matkaan lauantai-aamuna, joten olimme perillä jo aamupäivästä. Matka taittui mukavasti OrangeWaysin bussilla, eikä meno-paluulippu maksanut kuin 18€.

Sää Wienissä oli melkoisen kylmä ja lunta sekä räntää satoi lähes koko matkan ajan. Perjantaina kiertelimme muutamia nähtävyyksiä. Kävimme katsastamassa muun muassa parlamenttitalon sekä Karlskirchen (St Charles' Church). Lisäksi Wienin upeat shoppailukadut houkuttelivat meidät luokseen. Näitä kauppoja tulee ikävä!



Koska Dominikalla oli juuri perjantaina synttärit, oli tarkoituksemme lähteä juhlistamaan niitä illalla. Kaikki olivat kuitenkin äärimmäisen uupuneita kävelemisestä, joten tyydyimme hostellimme baariin, mihin saimme ilmaiset drinkkiliput. Yövyimme hostellissa nimeltä Wombat City Hostel, ja voin kyllä suositella lämpimästi. Päädyimme ottamaan neljän hengen huoneen, joka sisälsi oman kylppärin, emmekä maksaneet yöstä kuin noin 17€/hlö. Tilat olivat todella siistit ja hostellista sai lakanat sekä pyyhkeen. Henkilökunta oli myös todella ystävällistä ja hostellin sijainti oli todella hyvä! Tulipas taas myyntipuhe..




Tarkoituksemme oli jatkaa shoppailua sunnuntaina, minkä vuoksi en kovin paljon saanut vielä lauantaina rahojani tuhlattua. Harmiksemme Itävallassa on kuitenkin samankaltainen systeemi kuin Suomessa, etteivät juuri mitkään liikkeet saa olla sunnuntaisin auki, joten shoppailukin jäi valitettavasti aivan liian vähäiselle. Mitä siis tehdä kylmänä päivänä vieraassa kaupungissa, kun ainoastaan matkamuistoliikkeet olivat auki, eikä museoitakaan juuri kiinnostaisi kiertää?! Pulmaamme löytyi yksi ratkaisu: STARBUCKS!



Istuimme kahvilassa melko pitkään, sillä saimme seuraksemme erään amerikkalaisen miehen, joka oli opettanut englantia ympäri Eurooppaa. Kaffejen jälkeen jatkoimme Wienin kiertämistä. Kävimme muun muassa Hoftburgin palatsissa sekä Stephansdomin eli Pyhän Tapanin tuomiokirkossa. Bussimatka kohti Budapestia lähti seitsemän aikoihin illalla ja saavuimme perille n. klo.22.00. Kävin Wienissä nyt toisen kerran vuoden sisään ja edelleen mielikuva kaupungista on positiivinen. Ihmiset ovat avuliaita ja puhuvat pääsääntöisesti hyvin englantia verrattuna esimerkiksi unkarilaisiin. Toivottavasti kerkeän tehdä vielä toisenkin reissun Itävaltaan vaihtoni aikana!

Harjoittelu, viikko 2

Ensimmäisen harjoitteluviikkoni jälkeen pääsin uudelle osastolle. Tällä kertaa lasten keuhko-osastolle, missä hoidetaan eri ikäisiä lapsia, joilla on esimerkiksi astmaa, keuhkoputkentulehdusta ja keuhkokuumetta. Ilmeisesti kukaan hoitajista ei puhu englantia, sillä kuljen harjoittelussani nuoren lääkärin perässä. Hän puhuu englantia oikein hyvin ja on muutenkin mukavan tuntuinen. Hauska tilanne sattui heti ensimmäisenä aamuna ensimmäisen potilaan kohdalla, kun hän kysyi minulta "Would you like to examine her?!" osoittaen 2-vuotiasta tyttöä. Kieltäydyin kohteliaasti kunniasta, sillä suoraan sanottuna en olisi arvannut, mistä päästä aloittaa (sitäpaitsi come on, mähän oon vaan pelkkä hoitsu :D!).



Vaikka lääketieteellistä tiedekuntaa arvostetaankin, ei täällä Unkarin sairaalamaailmassa näy selkeää hierarkiaeroa lääkärin ja hoitajien välillä. Molempien työtä pidetään tärkeänä ja työnjako on melko selkeä. Rikastumaan täällä ei kuitenkaan kumpikaan osapuoli pääse, vaikka osastonlääkäri tienaa täällä suurin piirtein puolet enemmän kuin hoitaja. Hoitajan peruspalkka on noin 200€/kk, osastonhoitajalla ja lääkärillä siis noin 400€ kuukaudessa. Ja minä, kun valitan liian vähäisen opintotukeni määrästä..

Ystävänpäivä

Ystävänpäivä on monissa maissa vietetty juhlapäivä. Suomessa sen merkityksenä on amerikkalaisesta Valentinuksen päivästä poiketen pääasiassa ystävien muistaminen eikä se ole niinkään ainoastaan rakastavaisten juhlapäivä. Täällä Unkarissa päivämäärä 14.2 muistuttaa kuitenkin ennemmin Valentinuksen päivää kuin meidän ystävänpäiväämme. Vierailimme tänään Westend-kauppakeskuksessa (en ymmärrä, miten saatoinkin missata sen viime kesän matkallani!) ja pelkästään jo astumalla pääovesta sisään ei voinut olla tajuamatta, mitä juhlaa vietetään. Sydämiä oli joka puolella mm. ilmapalloina, pehmoleluina, koristeina jne. Lisäksi ruusuja oli kaikkialla! Valentinuksen päivä on siis täällä hyvin kaupallinen ja ilmeisesti täällä päin on myöskin tapana lahjojen ostaminen ko. päivänä. Kenkäliikkeessä saimme auttaa erästä nuorta miestä valitsemaan kahden saappaan väliltä tämän tyttöystävälle sopivammat! Poika luotti meidän makuumme ja osti meille mieluisammat saappaat tyttöystävälleen. Harvemmin miehiä näkee kaupoissa ostamassa kenkiä jollekin toiselle kuin itselleen! Vaikka kaipaan tyttöystäviäni, erityisesti juuri tänään, täytyy myöntää, että tällainen rakastavaisten juhlapäivä saa minut myös ikävöimään poikaystävääni Anttia! Onneksi(?) aika täällä kuluu kuitenkin nopeasti ja tiedän, että ennen kuin kerkeän huomatakaan istun jo lentokoneessa matkalla kohti Helsinkiä..

Tuparit

Viime maanantaina saimme asuntoomme uuden asukkaan, suomalaisen tytön Rebeccan jakamaan kanssamme vuokran ja asumiskulut. Vaikka asunto ei ole kovin suuri, olemme tulleet melko hyvin toimeen keskenämme. Siivousvuorot on jaettu ja tiskit hoitaa se joka ensiksi kerkeää. Lisäksi olemme sopineet kokkausvuorot; melko kätevää, ettei hellan ääressä tarvitse kyhätä joka päivä. Lisäki se myös tulee edullisemmaksi!

Eilen, perjantai-iltana, päätimme siis pitää pienimuotoiset tupaantuliaiset. Meidän lisäksi paikalle ilmaantuivat puolalaiset tytöt Hanna ja Dominika sekä Róbert. Tupareista jatkoimme Budapestin yöhön, jälleen joihinkin opiskelijabileisiin, missä tapasimme myös Erikin. Baari oli jälleen kerran aivan täynnä. Täällä päin ei selvästikään tunneta samanlaista jonokulttuuria kuin meillä Suomessa, vaan mitä enemmän asiakkaita sitä parempi! Jotenkin eilisen baari-illan jälkeen olen oppinut taas arvostamaan Suomeenkin voimaan tullutta ravintolatupakoinnin kieltävää lakia. Melkein olin jo kerennyt unohtaa, miltä tuntuu herätä aamulla, kun hiukset sekä edellisenä iltana yllä olleet vaatteet haisevat tunkkaisen tupakan savun, hajuveden ja hien sekoitukselta! Muuten ilta oli oikein onnistunut ja hauskaa oli!

Harjoittelu, viikko 1

Pääsin siis vihdoinkin aloittamaan harjoitteluni lasten sairaalassa. Testitulokseni olivat negatiiviset, eikä thorax-röntgenissääkään näkynyt poikkeavaa. Kaverille ei käynyt yhtä hyvin; röntgenkuva paljasti skolioosin ja sydämen laajentuneen eteisen/kammion (epäselväksi jäi mikä). Harjoittelupaikkani tulee luultavasti vaihtelemaan melko usein, mutta nyt tämän viikon tulen viettämään lasten endokrinologisella osastolla. Endokrinologia lasketaan sisätautien erikoisalaksi, joka tutkii ja hoitaa hormoneja tuottavien elinten sairauksia (esim. Diabetes, lihavuus). Osasto on noin 10-paikkainen, lisäksi osastolle saapuu päivittäin lapsia kotoota verikokeisiin ja kontrolleihin. Hoitajia on vuorossa 4-5, lääkäreitä 2. Hoitajista yksi suostuu juuri ja juuri kommunikoimaan kanssani joten kuten englanniksi, lääkärit hallitsevat kielen huomattavasti paremmin. Aika käy osastolla kieltämättä melko pitkäksi, eikä siellä ole juurikaan minulle tekemistä. Onneksi toinen osastonlääkäreistä tuo pientä silmäniloa, kunnon McDreamy! Tänään harjoittelin kanylointia norjalaisen lääkisopiskelijan kanssa, ja vielä melko hyvällä tuloksella =) Työaikani pitäisi olla klo.8-14, mutta tänäänkin minut päästettiin kotiin jo klo.12.00, kun oli niin kaunis ilma. Otin ilosta täyden ilon irti ja lähdin lenkille Margitszigetille eli Margitin saarelle, jota ympäröi juuri sopivan mittainen lenkkipolku!

Erasmus-party

Perjantai-iltana Ikea-reissun jälkeen saimme kutsun Erasmus-juhliin. Alkuillasta menimme italialaisen pojan, Giorgion kämpille. Paikalla olivat myös Zsuzsanna sekä tämän poikaystävä Róbert, unkarilainen tyttö Maria, tsekkiläinen tyttö Dagmar sekä minä, Anniina ja Emmi. Loppuillasta päädyimme baariin, jossa oli todella paljon vaihtareita ympäri maapalloa. Viihdyimme noin kolmeen asti, minkä jälkeen päätimme ottaa taksin ja lähteä nukkumaan. Mikä typerä systeemi, että kadulta napattu taksi on huomattavasti kalliimpi kuin taksikeskuksesta soitettu. Turistien huijaamista?

Muutto

Ennen kuin pääsimme muuttamaan, oli edessä reissu Ikeaan. Tutorimme Zsuzsan opastuksella me sekä ruotsalainen poika Erik ja turkkilaiset tytöt löysimme tiemme tähän ruotsalaisten ihmemaahan. Yritimme selvitä reissusta mahdollisimman halvalla ja mielestäni onnistuimme siinä melko hyvin, rahaa ostoksiin kului noin 30€. Mukaan tarttui muun muassa 6 kappaletta viinilaseja, pullonkorkinavaaja, kylpyhuoneeseen matto, wc-harja, käsipyyhkeitä, 3 tyynyä, tiskiharjoja, haarukoita, veitsiä, lusikoita yms. Ensi viikonlopuksi suunnittelemme tupareita, joten niitä odotellessa...

Ensimmaisia paivia

Muutama päivä on jo vierähtänyt Budapestiin saapumisesta. Päivä, jolloin saavuimme oli aurinkoinen ja todella lämmin. Tuntui melkein, kun kevät olisi saapunut. Kaksi viimeistä päivää ovat kuitenkin olleet sateisia ja todella koleita. Lähinnä aika on kulunut kaupunkia kierreltäessä. Saimme pienien vaikeuksien kautta hommattua 30 päivän opiskelijalipun julkisiin kulkuneuvoihin ja niiden käyttöön olemmekin jo päässeet tutustumaan. Metrolinjat ovat lyttömän selkeät, bussien käyttö kaipaa vielä toteuttelua! Tarkastajia on paljon!

Näinä vapaapäivinäni olen enimmäkseen kierrellyt kaupunkia. Yhtenä päivanä vierailimme Anniinan kanssa Suuressa synagogassa (Nagy Zsinagóga), jonka sanotaan olevan Euroopan suurin. Sisäänpääsyn hinnalla pääsimme myös kurkistamaan Juutalaisen museon puolelle sekä Raoul Wallenbergin muistopuutarhaan. Pihalla oli myös kaunis Imre Vargan tekemä metallinen itkupaju, jonka jokaisessa lehdessä on yhden vainoissa menehtyneen budapestilaisen perheen nimi.





Viime kesän reilimatkalla teimme puolestaan loydon mennessämme paikalliseen kauppahalliin ja kulkiessani nyt sen ohi en vain voinut olla menemättä sisään! Vaikka matkaan ei tällä kertaa tarttunut mitään, voin sitä ehdottomasti suositella. Tunnelma siellä on aivan mahtava! Tässä muutamia kuvia kauppahallista..





Pääsimme eilen katsomaan asuntoa, josta viimeksi mainitsin ja se oli aivan mieleton! Sijainti on aivan keskustassa, upean parlamenttitalon vieressä ja aivan metroaseman läheisyydessä. Pääsemme luultavasti muuttamaan jo ensi sunnuntaina, joten nyt edessä on vain reissu Ikeaan! Huvittavinta on ehkäpä kuitenkin se, että yksityiseltä henkiloltä vuokratussa asunnossa maksamme pienempää vuokraa kuin asuntolassa. Olen niin innoissani muutosta, kämppa on aivan ihana <3

Asuntola

Asuntolassa asuminen ei ole ollut hullumpaa, lahinna mieleeni tulevat hostellit, joissa yovuimme viime kesana, kun olin ystavieni kanssa reilaamassa. Asuntolassa on kolme kerrosta, toinen kerros on pyhitetty lahes kokonaan meille vaihtareille. Tassa kuva kaytavaltamme.



Kaikki huoneet ovat kahden hengen huoneita. Kalustus on selvasti paa-asiassa Ikeasta hankittua. Suihkuhuone on jaettu naapurihuoneen kanssa ja vastaa kieltamatta mielestani pahiempieni vierailemieni hostellien suihkua. Onneksi Crocksit tulivat mukaan! WC loytyy kaytavan paasta, samoin kettio. Maksamme huoneesta vuokraa 25 000 HUF, joka vastaa noin 85 euroa. Unkarilaiset opiskelijat puolet vahemman kuin me ulkomaalaiset, reilua vai mita? Tassa kuva huoneestamme...




Itse voisin kuvitella viihtyvani asuntolassa, jos sijainti olisi yhtaan parempi. Metrolla keskustaan menee noin 20 minuuttia, mutta koska sairaalat eivat sijaitse keskustassa, venahtavat tyomatkat akkia lahes tunnin mittaisiksi. Lisaksi sovittu Internet-yhteys ei toimi, eika lahistolla ole Internet-kahvilaa, joten yhteydenpito on hieman hankalaa. Saimme onneksi kuulla, etta Zsuzsalla olisi meille ehkapa yksi kamppa tiedossa, jota paasemme toivottavasti pian katsomaan..

Saapuminen Budapestiin 2.2.2009

Monien vietettyjen läksiäisten jälkeen matka kohti kuulakärkikynänkeksijä László Biron ja Ernõ Rubikin, joka kehitti kuuluisan, enemmän tai vähemmän ärsyttävän, Rubikin- kuution, maahan sai alkaa. Lento Budapestiin lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä maanantaina 2.2.2009 klo.9.30. Vaihtokaverikseni lähti luokkatoverini Emmi, joten myös hänestä kuulette varmasti paljon blogissani. Lento kesti vain noin kaksi tuntia ja saapui Budapestiin jo noin klo. 11.00 paikallista aikaa. Vastassa meitä oli eräs Semmelweisin yliopiston opiskelija, Zsuzsanna, jonka avustuksella suunnistimme Semmelweisin yliopistorakennukselle Erasmus-tapaamiseen. Matkaamme liittyi myös kolmas suomalainen opiskelija, Anniina, joka saapui vain hieman lentomme jälkeen.


Erasmus-tapaaminen oli mielenkiintoinen monella tapaa. Tapasimme muutamia muita, jo saapuneita, vaihtareita (Puolasta ja Ruotsista) ja täytimme papereita student-ID:ta varten. Olin koto-Suomessa hieman laiska, enkä jaksanut hankkia uutta passikuvaa, joten tässä oma tuotokseni. Taidankohan olla kuvassa edes 16-vuotta…




Tapaamisessa selvittelimme tulevia harjoittelupaikkojamme. Alun perin matkamme oli tarkoitus alkaa vasta maaliskuussa, mutta jostakin syystä sitä aikaistettiin kuukaudella. Tieto ei ollut tavoittanut kaikkia, joten alun perin näytti siltä, ettemme saisi harjoittelupaikkoja ainakaan muutamaan viikkoon. Koulusta meille oli tilattu paikat tehohoitoon, leikkuriin sekä kotihoitoon. Kuitenkin teimme koulussa suunnitelmiin muutoksia, niin että minä pääsisin jollekin lastenosastolle ja Emmi äitiyshuoltoon, jotta saamme EU:n asettamat direktiivit täytettyä valmistumiseemme mennessä. Tämäkään tieto ei ollut tavoittanut kaikkia, joten sairaanhoidon opettaja alkoi soitella meille uusia paikkoja. Paikat löytyivät todella nopeasti ja pian selvisikin, että molemmat pääsisivät aloittamaan heti huomenna, Emmi gynen poliklinikalla ja minä lasten teho-osastolla. Innostus kerkesi olla kuitenkin vain lyhytaikaista, sillä paikkojen selvittyä opettajat alkoivat kysellä meiltä negatiivisia testituloksia ja röntgenkuvia. Olimme aivan hämillämme kaikki, että sellaiset olisi pitänyt ottaa mukaan, sillä juteltaessa viimeksi opettajamme kanssa, hän sanoi, ettei niitä enää vaadita missään, edes Suomeen saapuvilta vaihtareilta. Medical papersien puuttuminen aiheutti kuitenkin sen, etten pääse harjoittelemaan ennen kun olen toimittanut nielunviljelynäytteen ja kakkanäytteen labraan. Röntgenkuvat otetaan huomenna. Noh, kerkeänpähän tutustumaan hieman kaupunkiin!


Kun harjoitteluasiat oli selvitetty, lähdimme asuntolallemme. Zsuzsanna saattoi meidät kolme suomalaista opiskelijaa myös sinne. Matka olisi kestänyt julkisilla noin 40 minuuttia, joten kaikkien matkatavaroidemme vuoksi valitsimme taksin. Dormitory, joksi asuntolaa täällä kutsutaan, on kieltämättä todella kaukana keskustasta! Vielä on jopa hieman vaikeuksia hahmottaa sijaintia, sillä edes Budapestin kaupunkikartoissa katua ei tahdo näkyä. Viimeinen metro keskustasta dormeille menee noin klo. 23.00, mutta sen jälkeen bussit kuulema kulkevat. Huonon sijainnin vuoksi yritämme kuitenkin löytää keskustasta vuokra-asunnon, jonka jakaisimme kolmistaan. Pidetään peukkuja, että sellainen löytyy! Zsuzsanna lupasi onneksi jälleen auttaa meitä!